Kun lähdit Toisen luo oli hiljaista. Jopa naapurit olivat hiljaa.
Katsoit hetken, kun laitoin ruokaa ja silmistäsi näki sen. Sinä tiesit, että minä tiedän mitä tulee tapahtumaan.

Kun tulit kotiin oli hiljaista. Luulit, että nukuin. Olin kuitenkin valvonut, vaikka 3h päästä piti nousta ylös ja lähteä töihin. Löyhkäsit Toisen hajuvedeltä ja melkein oksensin. Olisit voinut käydä edes suihkussa.

Kävimme eilen kaupassa normaalilla ruokaostoksilla ja yritit tyrkyttää minulle vaikka mitä tavaraa, vaikkei meillä olisi varaa ostaa mitään kallista enää tässä kuussa. Taisi syyllisyys painaa.
Näytit kuin märältä koiralta kun  tavara toisensa jälkeen kieltäydyin ja totesin, etten tarvitse mitään.

Kysyin eilen voisimmeko jutella hetken. Sanoit, että lopetat kohta nettailun ja tulet sitten juttelemaan. Odotin puoli tuntia. Odotin tunnin. Kävin kysymässä uudelleen, mutta et silti tullut. Luovutin. Yritän joku toinen päivä uudestaan.

Hetki sitten lähetit viestin, että olet ylitöissä ja pahoittelit, että joudun olemaan yksin kotona. Tiedän kyllä mihin menet.
Lähetin viestiä takaisin: "Ole vain, en itsekkään ole kotona  kuin vasta myöhään illalla"
Sittenhän sinulle tuli huoli ja hätä. Hetkessä tuli 3 viestiä, että missä sitten olen, jos en kotona. Yritit soittaa vielä 5krt... En vastannut.
En ollut lähdössä pahoille teille, vaan äidilleni kylään, mutta sitähän sinun ei tarvitse tietää. Kerron kyllä illalla missä olin, jos sitä satut kysymään.