Hyvä kysymys...

-yhteinen asunto, yhteinen asuntovelka
-monena vuotena on kuitenkin kiintynyt mieheen syvästi, rakkaudesta en puhu. En taida rakastaa miestäni enään, vaan välitän hänestä syvästi ja haluan hänen parastaan jne
-huoli siitä kelpaanko kellekkään (jep jep, alhainen itsetunto nykyään)
-joutuisin tunnustamaan kaikille, että tämä vaan ei toiminut
-minua pidettäisiin "pahiksena", koska minä lähdin, ei mies. (näin toimii sukuni, jippii)
-avioliitto on pyhä asia minulle (niin se oli ennen miehellekkin, näin ainakin alusta asti väitti)
-pelko miten selviää laskuista yms yksin
-arki jäisi suht tyhjäksi, kun tottunut toisen läsnäoloon
-hellyydenkaipuu


Aloitin työt maanantaina ja ihanaa on. En ole edes miettinyt missä mies juoksee päivisin. En jaksa enää edes vaivatutua kiinnostumaan. Aion alkaa elää omaa elämääni ja irrottautumaan miehestä enemmän. Ajattelin myös aloittaa jonkin uuden harrastuksen. Jotain mitä olen halunnut tehdä jo vuosia.

Mies lähti tänään kalaan.

Ilmoitin, että jos menee Toisen luokse, niin takaisin ei ole enää tulemista.

Mitään ei ole oikeastaan tapahtunut.

Mies ei ole ollu Toisen luona, lähetellyt kyllä viestejä ja soitellut.
Itse olen vain nauttinut omasta ajasta ja viikonloppuna oltiin tyttökavereiden kanssa vähän juhlimassa. Oli todella hauskaa ja vähän vaihtelua tähän kotona kykkimiseen. Mies tietenkin oli kauheassa hädässä, kun tulin niin myöhään kotiin ja vikisi siitäkin. En kuulemma saisi olla niin myöhään ulkona (tulin jo 2 kotiin, en edes kauhean myöhään) Mies sitten saisi olla myöhään ulkona, vaikka koko yön liesussa ilman mitään seuraamuksia.

Olen vihainen ja katkera.

Mies lähti tänäänkin "töihin".
Jätti lapun pöydälle "Menin töihin.  Tulen illalla".

Niinpä niin.

Kaipaan sinua. 

Mies kulki eilen asunnossa kuin aave, kuin etsien jotain, mutta löytämättä. Tai sitten hän istui koneella. Pelasi tai tuijotti tyhjää näyttöä.  Kaipaan kosketusta, katsetta, helliä sanoja. Jotain josta tiedän.

Tänään mies meni töihin. Minäkin haluan jo töihin. Enää viikko kesälomaa ja sitten palaan takaisin työelämään. Työpaikkaan, jossa minua kuunnellaan, mielipiteitäni arvostetaan/kysytään, asiakkaat/työtoverit ovat aivan ihania. Työ on raskasta, mutta palkitsevaa. Rakastan työtäni. Sekä töissä pystyn keskittymään kokonaan työntekoon, siihen hetkeen täysillä, murehtimatta omia asioita.

Mies aloittaa kesälomansa silloin kun minä palaan töihin. En edes halua tietää mitä hän tekee kun olen töissä. Ja onneksi silloin ei sitä tarvitse ajatella. Illat ja yöt varmaan tulee olemaan pahimpia. En ole tottunut nukkumaan yksin.